Mitä tehdään kun puskat ovat tällaisen kokoisia?

 

 

No tietenkin tehdään kiisseliä ja piirakkaa. Tässä hyvä piirakanohje jonka sain ystävältäni. Ja toimii!

3 kkp piimää

2 kkp sokeria

1/2 kkp voisulaa

4 kkp vehnäjauhoja

2 tl soodaa

Ainekset sekoitetaan, pinnalle raparperiä ja fariinisokeria. Uuniin 250 astetta.

 

 

Että näin : D

 

Joka keväinen ongelma. Kun melkein täysikäisiltä pojilta tiedustelee kesätöistä, saa vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa. Tammikuussa: joo joo, Helmikuussa: ihan kohta, Maaliskuussa: mä hoidan ITSE omat asiani, Huhtikuussa: häh, miten niin hakuaika loppui?, Toukokuussa: no ei niitä kesätöitä ny niin helposti saa.

Eli tiedossa taas tuskastuttavan pitkä kesä  No onneksi saamme mieheni kanssa edes yhden täysin huolettoman viikon yhdessä kahdestaan kun pojat kiitävät maailmalle. Ehkä teemme jopa risteilyn Tukholmaan...

Puutarhassa olisi kovasti työtä ja varsinkin kun näin kahden avioliittovuoden jälkeen alkaa jo oikeasti pitämään tätä maatilaa omana kotinaan. Entisten naisten (LUE ex-rouvan ja miehen äidin) haamut alkavat haalistua vähitellen. Edessä olisi tapetointia, varsinkin keittiössä ja olohuoneessa. Ongelmana on vain tämän nuorimman, kohta 12 v. traumat muutoksista. Kaikenlainen asioiden muuttaminen saa hänet lähes paniikkiin. Oli niin nuori kun äiti hänét jätti.

Paljon on keskusteltu, riidelty ja naurettu viimeisen talven aikana. Ero oli lähellä, mutta nyt taas taivaanranta näyttää valoisampaa puolta ja ehkä se vanhana terassilla yhdessä istuminen toteutuu. Who knows...

Eli kovasti toivomamme perheenlisäys ei nyt ainakaan vielä tapahdu. Asiaa on surtu mutta on aika jatkaa eteenpäin. Sadan vuoden vanha kehto on kannettu takaisin vintille odottamaan parempia aikoja.

Kesä on mahdotonta aikaa kolmen sällin kanssa. Mitä pojat tekevät? Isommat nukkuvat, nukkuvat ja nukkuvat. Vähän herättyään kiertävät jääkaapin ja hellan väliä jonka jälkeen mopo kutsuu. Mopo, vapaus ja kaverit.  Olenkin miettinyt että ollappa taas 18. Se vapaus mennä ja tulla. Valvotut yöt, töiden jälkeen vähän nukkumaan ja kavereiden luo...

No mitäs nuorin tekee? Slabaa, tietokoneella, telkkarin edessä ja pleikkarilla. Kun mitään ei kuulemma voi tehdä jos ei ole trampoliinia!!! Eikä edes uima-allasta. Voi, voi kun elämä potkii.

Kanat ja kukko pyörivät pihalla tyytyväisinä. Ovat kovasti kiintyneet meihin ja seuraavat tarkasti kaikkea mitä teemme. Vesikrassia eivät syö suoraan vihannesmaasta mutta heti kun nostan sitä ämpäriin, johan kanat vetelevät sitä tyytyväisinä. Ja todellakin, vesikrassia olisi yllinkyllin maassa. Vaan eipä kelpaa.

Tauon jälkeen on aika palata sorvin ääreen. Naimisiin on menty ja kaikenlaista omituista on tapahtunut, Vanhin pojista on muuttanut opiskelemaan ja on vain enää viikonloput kotona. Suurempaa muutosta ei ole huomattu koska ei hän ennenkään poistunut huoneestaan juuri kuin syömään.

Yhteens ihmeelliseen lakikohtaan törmättiin kyllä nyt keväällä. Mieheni ja MINUN tulot vaikuttavat mieheni pojan opintotukeen niin kauan kuin hän on alaikäinen. Siis minun ei äidin, jolla on yhteishuoltajuus. Soitin Kelaan ja kysyin onko todella näin ja näin on. ELi minä, joka en saa edes nimeä pojan kokeeseen laittaa, olen vastuussa hänen opintotuen määrästä. Sakiata hommaa.

Nuorimmalla on tyttöystävä. Siis tyttö joka on määrännyt nuorimman poikaystäväkseen . Ja nuorin on tyytyväinen. Ja aika rakastunut. Sellaista menoa jo ala-asteen nelosella. Mikäli minua onnistaa ja saamme pikku-Lillanin niin se ei kyllä mene ala-asteelle vaan käy koulun kotona, poissa vaikutteista ja pojista :) :)

Eilen oli sukua kaffilla ja tein elämäni ensimmäisen kakkupohjan. Sehän onnistui ihmeen hyvin. Etukäteen katselin netistä kaikki mahdollisuudet missä voi mennä vikaan. Mutta ei, kakku meni kuin häkä. Etukäteen tosin sovin mieheni kanssa että vaikka kakku olisi kuin betonia niin hän kehuu

Remontoimme makkaria ja ah sitä ihanuutta kun sain ensimmäisen seinän tuhota. Symbolisesti revin vanhan rouvan pois ja nyt saamme oman pesän. Tosin siihen on kuulunut helkkarinmoinen vääntö tapeteista joihin pojatkin ovat kiitettävästi tuoneet oman osuutensa. Heidän mielipiteensä olen kuitannut lähinnä mulkaisulla, josta eivät ole välittäneet tuon taivaallista. Ihme kyllä.

Niin ja uusperheemme on lisääntynyt kukolla, Obama ja kolmella kananeitokaisella: Signe, Martta ja Hilde. Hilden kanssa Obamalla on viha-rakkaussuhde jossa välillä höyhenet pöllyävät, sekä vihasta että rakkaudesta. Mutta niistä ja paskasta kenkien alla enemmän myöhemmin.

 

Huhtikuussa on häät. Kosiminen oli ensin mun puolelta mutta kerron täälläkin siitä sitten joskus. Pojat ottivat asian ihan luonnollisesti ja kysyivät vaan että milloinka. Puoli vuotta tässä nyt sitten suunnitellaan ja olen jo innostunut skräppäämään meille semmoista kansiota jossa kerrotan meidän yhteisestä taipaleesta ja se laitetaan sit esille häissä.

Oletteko ikinä yrittäneet selittää ruotsinkieliselle anopille mitä on scrap-booking. Helppoa paitsi että skräp on ruotsiksi roska :) :) Repikää siitä huumoria. Anoppi oli kyllä ymmärtävinään mutta taisi ihmetellä että mitähän roskakirjaa siellä nyt oikein tehdään...