Voi sitä hässäkkää. Jokainen joka on järjestänyt rippijuhlat tietää millaista showta se on. Ja siihen vielä lisätään se että yritimme tehdä rippilapsen mielen mukaiset juhlat. Kysy 15-vuotiaalta murkulta mitä hän tahtoo - vastaus on tyhjä katse ja poistuminen. Ei mitään mielipidettä.

Voileipäkakkuja, täytekakkuja, suolaisia piirakoita, kuivia kakkuja, väsymystä, lattioiden pesua. Onneksi mies teki koko ajan rinnalla hommia.

Ilma oli hieno ja rippilapsi komia. Valokuvia räpsittiin ja ensimmäisen kerran meistä otettiin yhteiskuvia sukujuhlissa mieheni kanssa. Tuntui hyvälle. Tosin herra 13 v. kommentoi lauantai-iltana että mulla ja sen iskällä on vielä kahdet samanlaiset juhlat edessä... ei mieleenkään tullut että ehkä oma äiti olisi voinut jotenkin osallistua juhliin. Ei osallistunut. Millään lailla. Ei tullut edes kirkkoon.

Eilinen päivä meni nukkuessa ja siivoillessa (TAAS). Nyt odotamme kuin kuuta nousevaa heinäkuun ekaa viikkoa kun pojat ovat äitinsä luona viikon  ja me saamme kahdestaan lähteä risteilylle. Mies tahtoisi viroon ja minä Tukholmaan. Uskon että menemme Tukholmaan :)