Lauantai-illan olimme luvanneet murkuille. Eli siis että he saisivat talon käyttöön ja me vanhemmat lähdettäisiin huvittelemaan. Ilmoitimme että palaamme kello noin ehkä kolmelta yöllä. Vietimme mukavan illan tuttava pariskunnan luona josta lähdimme tansseihin kuuntelemaan Anita Hirvosta, joka sanalla sanoen oli tosi pirteä tapaus :)

Yöllä tulimme sitten kotiin sovitusti kolmelta ja talohan oli täynnä murkkuja. Pihalla oli oikea kokoelma kaikenlaisia mopoja ja kulkuvälineitä. Pikkasen tuntu kolkolta avata kotiovi. MUTTA murkut olivat kuulleet meidän tulon ja samalla kun avasimme oven niitä lähti valumaan pihalle nopeaan tahtiin. Hei, hei, hei, hei, hei... kuului vain. Keittiö oli, uskomatonta kyllä siisti, olohuoneessa kaikki ehjänä, astiat koneessa ja vain yksi kukkapurkki hajonnut joka sekin oli siivottu pois. Siis kymmenisen poikamurkkua oli viettänyt meillä iltaa ja vain muutama olutpurkki oli näkyvillä!!! En oikein uskonut silmiäni ja sanoinkin pojille että fiksusti olivat olleet.

Aamulla löysin poikien vielä nukkuessa keittiöstä digikameran jolla pojat olivat ottaneet kuvia illan kulusta. Hihittelimme niille mieheni kanssa ja saatoimme katsoa edes vähän mitä oli touhuttu.

Hianoja murkkuja.

Koulutkin alkavat kahden viikon kuluttua. Nyt ollaan jo aikaistettu Iltatähden lukuhetkeä kymmeneen. Eli jos hän on kymmeneltä vuoteessa, luen Harry Potteria. Kiristystä mutta lapsen parhaaksi ;) Tähän asti aika oli yhteentoista, mutta kun aloitin aamuvuorojen teon, päätin että se on aikaistettava tunnilla.

Tänään on vuorossa sukulaisvierailu mieheni siskon luokse. Yli vuosi oltu yhdessä ja nyt ensimmäisen kerran on kutsuttu kahville. Ehkä hän odotti että katsotaas nyt ensin kuinka flikka jaksaa miesten kanssa... Hah, täällä ollaan yhä.