Tauon jälkeen on aika palata sorvin ääreen. Naimisiin on menty ja kaikenlaista omituista on tapahtunut, Vanhin pojista on muuttanut opiskelemaan ja on vain enää viikonloput kotona. Suurempaa muutosta ei ole huomattu koska ei hän ennenkään poistunut huoneestaan juuri kuin syömään.

Yhteens ihmeelliseen lakikohtaan törmättiin kyllä nyt keväällä. Mieheni ja MINUN tulot vaikuttavat mieheni pojan opintotukeen niin kauan kuin hän on alaikäinen. Siis minun ei äidin, jolla on yhteishuoltajuus. Soitin Kelaan ja kysyin onko todella näin ja näin on. ELi minä, joka en saa edes nimeä pojan kokeeseen laittaa, olen vastuussa hänen opintotuen määrästä. Sakiata hommaa.

Nuorimmalla on tyttöystävä. Siis tyttö joka on määrännyt nuorimman poikaystäväkseen . Ja nuorin on tyytyväinen. Ja aika rakastunut. Sellaista menoa jo ala-asteen nelosella. Mikäli minua onnistaa ja saamme pikku-Lillanin niin se ei kyllä mene ala-asteelle vaan käy koulun kotona, poissa vaikutteista ja pojista :) :)

Eilen oli sukua kaffilla ja tein elämäni ensimmäisen kakkupohjan. Sehän onnistui ihmeen hyvin. Etukäteen katselin netistä kaikki mahdollisuudet missä voi mennä vikaan. Mutta ei, kakku meni kuin häkä. Etukäteen tosin sovin mieheni kanssa että vaikka kakku olisi kuin betonia niin hän kehuu

Remontoimme makkaria ja ah sitä ihanuutta kun sain ensimmäisen seinän tuhota. Symbolisesti revin vanhan rouvan pois ja nyt saamme oman pesän. Tosin siihen on kuulunut helkkarinmoinen vääntö tapeteista joihin pojatkin ovat kiitettävästi tuoneet oman osuutensa. Heidän mielipiteensä olen kuitannut lähinnä mulkaisulla, josta eivät ole välittäneet tuon taivaallista. Ihme kyllä.

Niin ja uusperheemme on lisääntynyt kukolla, Obama ja kolmella kananeitokaisella: Signe, Martta ja Hilde. Hilden kanssa Obamalla on viha-rakkaussuhde jossa välillä höyhenet pöllyävät, sekä vihasta että rakkaudesta. Mutta niistä ja paskasta kenkien alla enemmän myöhemmin.