Joka keväinen ongelma. Kun melkein täysikäisiltä pojilta tiedustelee kesätöistä, saa vastaukseksi vain epämääräistä mutinaa. Tammikuussa: joo joo, Helmikuussa: ihan kohta, Maaliskuussa: mä hoidan ITSE omat asiani, Huhtikuussa: häh, miten niin hakuaika loppui?, Toukokuussa: no ei niitä kesätöitä ny niin helposti saa.

Eli tiedossa taas tuskastuttavan pitkä kesä  No onneksi saamme mieheni kanssa edes yhden täysin huolettoman viikon yhdessä kahdestaan kun pojat kiitävät maailmalle. Ehkä teemme jopa risteilyn Tukholmaan...

Puutarhassa olisi kovasti työtä ja varsinkin kun näin kahden avioliittovuoden jälkeen alkaa jo oikeasti pitämään tätä maatilaa omana kotinaan. Entisten naisten (LUE ex-rouvan ja miehen äidin) haamut alkavat haalistua vähitellen. Edessä olisi tapetointia, varsinkin keittiössä ja olohuoneessa. Ongelmana on vain tämän nuorimman, kohta 12 v. traumat muutoksista. Kaikenlainen asioiden muuttaminen saa hänet lähes paniikkiin. Oli niin nuori kun äiti hänét jätti.

Paljon on keskusteltu, riidelty ja naurettu viimeisen talven aikana. Ero oli lähellä, mutta nyt taas taivaanranta näyttää valoisampaa puolta ja ehkä se vanhana terassilla yhdessä istuminen toteutuu. Who knows...