Tämä on siis niin uskomatonta. Me olemme Miehen kanssa olleet sukulaiskierroksella viikon, ilman poikia. Ja nyt istumme TUkholmassa nauttimassa Miehen ensimmäisestä ulkomaanmatkasta. Kolmården oli ihan superhyvä. Olisittepa nähneet miehen ilmeen kun hän katseli karhuja ja afrikkalaisia villikoiria. Ja kirahveja.

Hotelliyö ja aamiainen. Laivamatka. Elämä ei voi olla näin luksusta. Ja ihan kahdestaan. Kukaan ei vaadi eikä pyydä. Pojille soitetaan aina säännöllisin väliajoin ja vakuutetaan että kova on ikävä. Ja onhan, mutta voi poijjaaat kun on ihana kävellä käsi kädessä Tukholman katuja...

Anoppi ja exä kyllä eivät voi sietää että uskalsimme lähteä kahdestaan Kolmårdeniin, olisivat kuulemma pojatkin tykänneet. Niin varmasti olisivatkin, mutta näin tällä kertaa. Saavat olla äitinsä luona ja riipiä äidin hermot oikein kunnolla :)

Kalassakin käytiin, mutta kalaa ei tullut vaikka kolme päivää yritettiin. Onneksi oli hyvä paikka ja mukava mökki. Vuokrattiin vene ja soudettiin (minä soudin) ympäri järveä. Mitä ideaa? Yritin kysellä että eikö mukavampi olisi kuitenkin heitellä virveliä. Mutta miehen logiikan mukaan täytyy laittaa pitkäsiima ja soutaa sitten helvetillistä vauhtia ympäri järveä.