Vaikka sitä kuinka yritti vältellä niin tulihan se puintiaika. Ja meillä se alkoi lauantaina. Jee, jee, aamulla mies menee huoltamaan puimuria ja heti sen jälkeen pellolle. Sitten päivän aikana mies näkyy kolmisen kertaa pihalla kun hän tuo uuden viljalastin kuivaajaan.

Mitä tekee nainen? On kotona lasten kanssa, tekee rästiin jääneitä töitä ulkona, tekee ruuan, kuulustelee läksyt, käy kaupassa ja hoitaa oman kodin ulkopuolisen työn. Eli normaaleja juttuja.

Mutta illalla kun traktori kaartaa viimeisen kerran pihaan on se paras aika. Saan kotiin hikisen miehen joka vielä laittaa kuivaajaan viljalastin ja tulee sitten hetkeksi istumaan viereeni kuistille. Ihanaaaa... Vuosi sitten en edes tiennyt minkä näköinen on puimuri. Ihan oikeesti.

Mitä tehdä kun teen ruokaa ja Iltatähti haluaisi voileivän. Kun en anna vaan sanon että ruoka on kohta valmista hän suuttuu ja kysyy etteikö tässä talossa saa edes syödä kun on nälkä... Olen julma äitipuoli enkä anna voileipää koska epäilen ettei poika sittenkään puolessa tunnissa ehdi kuolla nälkään. Elämä on karua.